Tänään satoi räntää, mutta onpa tässä ollut jo ihanan keväisiäkin päiviä. Puistossa oli siistitty pensaita ja puita, ja maassa lojui iso oksakasa. Nyt osa oksista viheriöi kauniisti keittiön pöydällämme.
Niin, se matto. Kerros kerrokselta se edistyi, ja lopulta piti siirtyä lattialle virkkaamaan.
Tämän kokoinen siitä sitten tuli.
Aloitin maton viidellä ketjusilmukalla ja yhdistin ne sitten piilosilmukalla. Sitten virkkasin kaksi kiinteää silmukkaa jokaiseen silmukkaan. Sitten lisäsin aika monella seuraavalla kerroksella kuusi kiinteää silmukkaa.
Mattoa kannattaa levittää usein lattialle ja tarkistaa ettei se kupruile tai ala muodostua kulhoksi. Silmukoiden lisäilyssä menin jo aika varhaisessa vaiheessa sekaisin laskuista, lisäilin niitä kun siltä tuntui. Loppuvaiheessa lisäilyjä ei ollut enää montaakaan per kerros, välillä ei ollenkaan.
Tykkään siitä että osa raidoista on "liukuvärjättyjä": käytin välillä ihan lyhyitäkin, samansävyisiä kuteen pätkiä.
Joustava trikoo ei kuitenkaan tainnut olla paras mahdollinen valinta kuteeksi. Matto on ärsyttävän venyvä ja vanuva, ei oikein millään suostu pysymään muodossaan. Tai pysyisihän se jos saisi olla rauhassa lattialla, mutta pikkulapsiperheessä se ei oikein onnistu. Matto kupruilee ja rullautuu heti. Niinhän kaikki matot tietysti tekevät, mutta tätä joutuu sitten venyttelemään ja asettelemaan että se olisi taas pyöreä. En tiedä olisiko viimeisillä kerroksilla pitänyt sittenkin tehdä enemmän lisäilyjä, maton reuna rullautuu nyt niin helposti.
Hetken aikaa harkitsin, että ompelisin maton taustapuolelle vahvikkeen vaikka huovasta, mutta en nyt ainakaan ihan heti jaksanut ryhtyä siihen urakkaan.
Niinpä laitoin maton tuolin alle, silloin kukaan ei ainakaan juostessaan kovin helposti onnistu kompastumaan maton paksuun reunaan...
Jos vielä maton virkkaukseen ryhdyn, käytän jämäkkää lakanakangasta.Jonkun verran varmaan venyisi sellainenkin, venyminen nyt tuntuu kuuluvan virkkauksen luonteeseen. Virkkasin juuri tytölle kaulaliinan, ja sekin on jo venynyt paljon pidemmäksi ja kapeammaksi alkuperäisistä mitoistaan.
No, kissan mielestä tuolin alunen on matolle juuri sopiva paikka.
Ps. Aamulla huomasin keittiön lattialla pienen valosydämen.
