torstai 22. huhtikuuta 2010

Palanen metsää



Tein pyöräretken metsään ja järven rannalle.



Näin auringon, jäätä, vähän lunta, lätäköitä, harmaata, ruskeaa, sinistä, vihreääkin. Leskenlehden olisin halunnut nähdä, mutta niitä ei ollut missään.

Metsässä on ihanaa, pyöräily on ihanaa.


Kun tulin kotiin, mietin vielä metsän värejä, ja sain ajatuksen peitosta joka olisi kuin palanen metsää. 

Tyttönikin innostui, ja ehdotti että peittoon voisi kiinnittää sieniä, kukkia tai muita koristeita. Samaa olin miettinyt itsekin, mutta sanoin että ensin täytyy tehdä pohja valmiiksi. Siinä menee ikuisuus, huokaisi tyttö.

Ikuisuusprojektejakin tarvitaan...

lauantai 17. huhtikuuta 2010

Venyvää ja vanuvaa


Tänään satoi räntää, mutta onpa tässä ollut jo ihanan keväisiäkin päiviä. Puistossa oli siistitty pensaita ja puita, ja maassa lojui iso oksakasa. Nyt osa oksista viheriöi kauniisti keittiön pöydällämme.

Niin, se matto. Kerros kerrokselta se edistyi, ja lopulta piti siirtyä lattialle virkkaamaan.

Tämän kokoinen siitä sitten tuli.

Aloitin maton viidellä ketjusilmukalla ja yhdistin ne sitten piilosilmukalla. Sitten virkkasin kaksi kiinteää silmukkaa jokaiseen silmukkaan. Sitten lisäsin aika monella seuraavalla kerroksella kuusi kiinteää silmukkaa

Mattoa kannattaa levittää usein lattialle ja tarkistaa ettei se kupruile tai ala muodostua kulhoksi. Silmukoiden lisäilyssä menin jo aika varhaisessa vaiheessa sekaisin laskuista, lisäilin niitä kun siltä tuntui. Loppuvaiheessa lisäilyjä ei ollut enää montaakaan per kerros, välillä ei ollenkaan.

Tykkään siitä että osa raidoista on "liukuvärjättyjä": käytin välillä ihan lyhyitäkin, samansävyisiä kuteen pätkiä.

Joustava trikoo ei kuitenkaan tainnut olla paras mahdollinen valinta kuteeksi. Matto on ärsyttävän venyvä ja vanuva, ei oikein millään suostu pysymään muodossaan. Tai pysyisihän se jos saisi olla rauhassa lattialla, mutta pikkulapsiperheessä se ei oikein onnistu. Matto kupruilee ja rullautuu heti. Niinhän kaikki matot tietysti tekevät, mutta tätä joutuu sitten venyttelemään ja asettelemaan että se olisi taas pyöreä. En tiedä olisiko viimeisillä kerroksilla pitänyt sittenkin tehdä enemmän lisäilyjä, maton reuna rullautuu nyt niin helposti.

Hetken aikaa harkitsin, että ompelisin maton taustapuolelle vahvikkeen vaikka huovasta, mutta en nyt ainakaan ihan heti jaksanut ryhtyä siihen urakkaan.

Niinpä laitoin maton tuolin alle, silloin kukaan ei ainakaan juostessaan kovin helposti onnistu kompastumaan maton paksuun reunaan... 

Jos vielä maton virkkaukseen ryhdyn, käytän jämäkkää lakanakangasta.Jonkun verran varmaan venyisi sellainenkin, venyminen nyt tuntuu kuuluvan virkkauksen luonteeseen. Virkkasin juuri tytölle kaulaliinan, ja sekin on jo venynyt paljon pidemmäksi ja kapeammaksi alkuperäisistä mitoistaan.

No, kissan mielestä tuolin alunen on matolle juuri sopiva paikka.

Ps. Aamulla huomasin keittiön lattialla pienen valosydämen.

maanantai 5. huhtikuuta 2010

Leikattua



Kylläpä on ollut harmaa ilma. Kun tarkemmin katsoo, voi huomata ulkona kuitenkin monenlaista kaunistakin. Kuten puut ja pensaat, joiden oksat ovat täynnä kimaltavia pisaroita. Tai lätäköt joista maisema heijastuu, kuin joku toinen maailma.

Yritin kuvata pisaroita ja mietin että valokuvaaminen on hauskaa, mutta vaikeaa. En ole innostunut opettelemaan kuvaamisen teknistä puolta, räpsin vaan. Tärkeimmältä tuntuu se että pysähtyy ja katsoo.
 

Matonkuteiden leikkely on sopivaa puuhaa harmaiksi ja pitkiksi pyhäpäiviksi. Olen leikellyt vanhoja trikoopaitoja, sen verran kulahtaneita, ettei kirpputorillekaan viitsi viedä. 

Pyöreää mattoa ajattelin näistä virkkailla, sen kokoista mihin kuteet riittävät. Tai jos nyt oikein innostuu, niin täytyy sitten etsiä kirppikseltä lisää leikeltävää, halpoja xl-kokoisia paitoja...

perjantai 2. huhtikuuta 2010

Paikkailua ja muita puuhia

Hei vaan! Käsityörintamalle ei kuulu kummempia. Yhtä kevätkaulaliinaa olen hiljalleen virkkaillut, saa nähdä ehtiikö tulla jo kesä ennen kuin se valmistuu. Mutta hiljaa hyvä tulee, niinhän sitä sanotaan... 

Kevät innostaa kuvaamaan enemmän, vaikkapa nyt sitten marmeladipurkkia. Kun purkki on tyhjä, aion pestä sen ja laittaa siihen nappeja.

Tilasin pitkästä aikaa muutaman uuden käsityökirjan netistä. Yksi niistä oli tämä Linda Permannin Crochet Adorned

Kirja on soma ja selkeä. Virkkausmallit ja ideat näkyvät isoissa lähikuvissa hyvin. En ole vielä kokeillut ohjeita, mutta monet niistä vaikuttavat helpoilta.

Kirjan punaisena lankana on se, että vanhoistakin vaatteista saa uuden näköisiä virkatuilla somisteilla. Ei mikään ennenkuulematon ajatus, mutta kirjan ohjeet ovat kyllä kivoja. Tuollaista ihanaa essuun ommeltua perhosta täytyy ainakin kokeilla. Ja virkattua linturintakorua tietysti! 

Kirjasta löytyy ohje myös mm. virkattuun kulhoon, tyynynpäälliseen ja pannunalusiin. Kirjan loppuosassa on kiinnostava valikoima virkkausmalleja ja -kuvioita, joista voisi tehdä vaikka huivin, laukun, peiton... Muitakin ideoita kuin noita vaatteiden somistuksia siis löytyy.

Kirjan innostamana ompelin yhden vanhan pikkuvirkkaukseni tytön farkkuihin, sopivasti reiän päälle. 


 

Iloista pääsiäistä!