keskiviikko 19. toukokuuta 2010

Kukkia kukkia kukkia






Pidin näitä tänään koko päivän, nimittäin näitä uusia kukkakorvakorujani. Tällaisia virkkaan varmaan lisääkin.

Taidan pitää nyt taukoa blogista ja virkkailla niitä keskeneräisiä juttujani. Niin ja varsinkin ajattelin ulkoilla. Aurinkoisia päiviä kaikille täällä piipahtaville!

lauantai 15. toukokuuta 2010

Pyöritellen





Vihdoinkin olen taas tarttunut pyöryläprojektiini. Pyörylöitä on nyt 43, taidan tehdä vielä 7 lisää. Ensin suunnittelin näistä peittoa, mutta niistä tuleekin yksi aika paljon pienempi juttu.
Olisi kiva saada homma valmiiksi, yksi ikuisuusprojekti kerrallaan on ihan tarpeeksi.

lauantai 8. toukokuuta 2010

Väripadassa




Kevään valo, kevään värit, niihin ei kyllästy millään.

Haaveilen välillä että asuisimme metsän reunassa. Onneksi metsä on kuitenkin aika lähellä nytkin, pienen pyörämatkan päässä.



Lainasin kirjastosta pari kirjaa luonnonväreillä värjäämisestä. Aihe on minulle ihan uusi, vaikuttaa kyllä mielenkiintoiselta harrastukselta. Etenkin tuo Anna-Karoliina Tetrin Luonnonvärjäys-kirja tuntuu innostavalta.

Monenlaista voisi värjäillä itse: lankoja, kankaita, paperia, puuhelmiä... Lankojen värjäys houkuttaisi nyt eniten. Opin että kaikista kasveista ja sienistä lähtee jonkun verran väriä. Enpä ole tullut ennen ajatelleeksi että vaikkapa puunkuorta, käpyjä, havuja ja kääpiäkin voidaan käyttää värjäykseen. Tietysti kasvien keräämisessä täytyy kunnioittaa luontoa ja pitää mielessä jokamiehenoikeudet.

On jännittävää että joistakin kasveista saadaan useita eri värejä kasvin eri osista. Esimerkiksi tuomen kuoresta saadaan vaaleanruskeaa väriä, lehdistä kellertävän vihreää ja marjoista lilaa. Toisaalta väriaine voi sijaita vain yhdessä osassa kasvia, esimerkiksi juurissa. Ja aina värjäyksen lopputulos ei ole samanvärinen kuin kasvi. Haavankeltajäkälä ei värjää keltaiseksi vaan vaaleanpunaiseksi tai vaaleansiniseksi, riippuen käsittelytavasta.

Olisihan se varmasti elämys: keräillä ensin kasveja kauniina kesäaamuna, sitten laittaa väripata järven rannalle kiehumaan. Käännellä lankoja padassa ja ihailla välillä maisemaa.


Pienten lankaerien värjääminen ihan kaupunkikeittiön sähköliedelläkin onnistuu. Luin kyllä että kaikki värjäysmenetelmät eivät sovi sisätiloihin, osaan liittyy sen verran väkeviä hajuja ja höyryjä.

Opin myös että lankojen värjäämisessä tarvitaan muitakin aineita kuin kasvinosia. Erilaiset puretusaineet eli kiinnitysaineet auttavat väriä kiinnittymään kuituun. Nuo kemikaalit tuntuvatkin vähän hankalalta asialta. Monet niistä kun vaikuttavat olevan melkoisen väkeviä aineita.

Aikaa vievää puuhaa tämä luonnonväreillä värjäily tietysti myös on. Tarvitaan liotusta, kuivatusta, pitkää keittämistä... Toisaalta nimenomaan hitaus tässä kiehtoisikin. Ja ihania värejä kasveista kyllä irtoaa, pehmeitä, kauniita sävyjä. Eri värisävyt sopivat hienosti yhteen.

Parasta ja helpointa olisi tietysti jos pääsisi kunnon langanvärjäyskurssille. Ehkäpä joskus tulee tilaisuus.

Kerran löysin kirpputorilta pienen pussin jonkun itse värjäämiä lankoja. Virkkasin niistä kukkia, jotka olinkin jo melkein ehtinyt unohtaa. Täytyy joskus kiinnittää ne pipoon tai huiviin.

*******************
P.s. Jos sinulla on kokemusta jostakin helposta lankojen luonnonvärjäysmenetelmästä, jostakin joka onnistui hyvin ihan kotioloissakin sähköliedellä, niin olisi kiva kuulla siitä :) Tai kokemuksista luonnonväreistä yleensäkin.