Pietaryrtti ja päivänkakkara

 

Tutulla lähiniityllä näytti aika kuivahtaneelta. Apilatkin olivat ruskeita. Pietaryrtti sen sijaan jaksaa kukoistaa tien laidoilla. Kuivasin pietaryrtin pieniä keltaisia nappeja lankojen värjäystä varten. Pikku ötökät ovat kovasti ihastuneet tähän nappikukkaan. Jotkut varret olivat mustanaan muurahaisia. Ihanan värinen kukka, mutta haju on aika... En oikein tiedä onko se hyvä vai paha haju, sellainen yskänlääkemäinen ja väkevä. Ennen vanhaan pietaryrttiä onkin käytetty lääkkeenä moneen vaivaan.

 

Päivänkakkaroitakin keräsin... Tai nuo taitavatkin olla  peltosaunioita. Löysin äskettäin Luontoportti-sivuston, loistava paikka kasvien ja muiden luonnon ihmeiden tutkailuun ja tunnistamiseen.

 Innostuin virkkaamaan päivänkakkaran. Siitä tuli pirteä koriste hiuksiin.

Päivänkakkaran ja monen muun kukan virkkausohje löytyy tästä viehättävästä kirjasta. Kirjassa on muutamia ohjeita myös hedelmiin ja kasviksiin. Porkkanoita, sitruunoita ja herneenpalkoja voisikin virkata kauppa- ja kotileikkejä varten.

Pitsiä

Virkkasin taas tytölle, tällä kertaa pienen pitsihuivin. Mitähän virkattavaa keksisin pojalle... No ainakin pipon, pian taas tarpeellinen sekin.

Huivin ohjeen löysin Novitan vanhasta kesänumerosta (2006), lanka on Kotiväkeä. Samassa lehdessä on kivat ohjeet myös virkattuun tytön pitsimekkoon ja pitsivillatakkiin. Virkkasin huivin reunasta hieman erilaisen kuin ohjeessa. Olen tykästynyt piparkakkureunukseen ja käytin sitten taas sitä.

Mukava oli virkata vaihteeksi pelkällä valkoisella ja mukava oli virkata pitsiä. Haaveilen perinteisistä virkatuista pitsiverhoista keittiönikkunaan, sellaisista valkoisista, keveistä, ruutuvirkatuista.

Eihän virkattujen verhojen tarvitse välttämättä olla valkoisetkaan. Aika kivat värikkäät verhot täällä. Ei hassumpi idea tämäkään.

Hame

Puiston varjoissa on viihtyisää.

Virkattu hame on valmis!

+ Tykkään hameen väreistä ja raidoituksesta.

+ Helman pitsimäinen virkkauspinta on kiva.

+ Tulipahan taas käytettyä hiukan jämälankaa.

- Hameesta tuli aika painava verrattuna keveisiin kangashameisiin, se painaa reilut 200 g.

- Tämä onkin virkkauksen varjopuolia, virkkaus "syö" paljon lankaa ja lopputulos on helposti raskas.

- Taas kerran sen huomasin: viimeistelyyn en millään jaksaisi paneutua ajan kanssa. Varsinkin kuminauhakujan olisin voinut ommella vähän siistimmin.

Hame on kuulemma mukavan tuntuinen päällä, kiva kuulla! Ja hyvin tuo tuntuu pysyvän päällä juostessa ja kiipeillessä. Hame on tosiaan paksuhko, mutta reikäisyys ja helman leveys tuo siihen kuitenkin keveyttä. Katsoin hameeseen mallia Moda-lehden numerosta 1/2008. Lehdessä hame on virkattu Sisu-langasta hillitymmällä värityksellä ja vain parilla raidalla. Sisu onkin mukavan ohutta ja keveää lankaa verrattuna noihin jämäpuuvilloihini, siitä voisin tällaisen vielä talveksi tehdä. Tosin tämäkin hame on hyvä talvihame. Ja tuo varmasti talvella kesän mieleen. Virkkasinhan tätä pariinkin otteeseen rannalla...

Jos tälle hameelle antaisi nimen noiden vanhojen lehtien tyyliin, niin se voisi olla vaikka Suvi. Tai Laku, värityksestä tulee välillä englanninlakut mieleen...  Hauskaa miettiä nimiä, varmaan joku silloin ennen vanhaan innoissaan on niitä mietiskellyt myös.

Olen kirjoittanut tämän ennenkin mutta kirjoitanpa taas: virkkauksen parhaimpia puolia on se, että  aloittelijankin on helppo muokata ohjeita ja keksiä niihin omia juttuja. Lisäsin esimerkiksi helmaan tuon piparkakkureunuksen.

Kesä 69

Huh hellettä. Tällä hetkellä sisällä 29, ulkona 32 astetta. On jo hankalaa nukkua. Makuuhuoneen ikkunaa ei voi pitää yöllä auki, kadulta kuuluu meteliä. Viime yönä laitoin päälleni jääkylmällä vedellä kostutetun pyyhkeen, se auttoi vähän. Tuuletin täytyy nyt kaivaa jostain esiin. Niin, en ole helteen ystävä, vaikka kesästä tykkäänkin.

Olikohan kesällä 1969 yhtä paahteista kuin nyt... Ainakin monenlaisiin virkattuihin uima-asuihin löytyy vanhasta Eevan käsitöistä ohjeet. Olisi mielenkiintoista kokeilla uimista virkattu uimapuku päällä! Pysyisiköhän napakasti päällä...

Vanhoissa käsityölehdissä malleille on keksitty viehkoja nimiä. Tässä lehdessä on uimapuvuille annettu mm. nimet Vesiväri, Vesiperho, Vesitähti, Vesihelmi, Vellamo, Aallotar, Vesihiisi.

Lehdestä löytyy parikin kivaa virkkausohjetta kassiin. Kenties jonain päivänä kokeilen.

Ilta rannalla

Tuntuu että apiloita on nyt kaikkialla!

Helteellä ei ole illallakaan helppo löytää vapaata rantakallioplänttiä retkipeitolle... Kaikki paikat ovat täynnä, jos ei ihmisiä niin vihaisia muurahaisia. Roskiakin on paljon. Mutta onneksi varjossa on aina hiukan enemmän tilaa, varjossa me paremmin viihdymmekin. 

Rannalla on kivaa herkutella ja virkata! Tuosta tulee hame tytölleni, niin ainakin toivon. En ole ennen virkannut hameita.

Kallion pinta on kaunis, kuvasin sitä enemmänkin.

Hiukan terveellisempiäkin herkkuja löytyi. Aika pieniä mutta ihan hyviä.

Kukkaliina

Sinisiä kukkia, punaisia kukkia, villaisia kukkia...

Jostain syystä innostuin tekemään paksun villaisen kaulaliinan keskellä kesää. Onpahan sitten jotain jo kaapissa syksyn ja talven varalle. Näitä Noro-langasta neulottuja raitaliinoja on näkynyt ties kuinka monessa käsityöblogissa, sainpas nyt vihdoin omani minäkin. 

Noro-langan värit ovat kyllä ihanat, niihin ei kyllästy! Jotain spesiaalia halusin keksiä liinaan koristeeksi, ja päätin virkata kukkia.

Kukkien ohjeen katsoin tästä japanilaisesta virkkauskirjasta. Japanilaisisssa kirjoissa on hyvät kaaviot, niiden avulla pääsee jo pitkälle. Ja loput voi keksiä itse.

Kirja on tilattu Pomadour24:n nettikaupasta, siellä on lisää kuvia tämänkin kirjan sisäsivuilta. Ja vaikka mitä muutakin inspiroivaa.