Veturi

Kaulurijuttua tälläkin kertaa... Käytin pikkusiskon kauluria mallina ja kokeilin virkata isoveljelle kaulurin. Mukavastihan tuo onnistui, virkkausta on niin helppo muotoilla erikorkuisin silmukoin. Kaulusosan päätin kuitenkin neuloa.

Käytin kauluriin sekalaisia jämälankoja, niin villaa kuin puuvillaakin. Duett-lankaa, jossa on noin puolet villaa ja puolet puuvillaa, löytyi lankakorista isompi kerä. Siitä tuli mukavan pehmeä poolokaulus.

 

Olen innostunut tällaisista yksinkertaisista kirjailuista. Mietin ensin että voisin tehdä vaikka tähden muotoisen koristeen, mutta pojan mielestä veturi oli paljon parempi idea.

Virkattu puu

Punaista, punaista... Ei vielä valkoista maassa eikä ilmassa.

Keskustorin liepeillä on hauskat froteella koristellut työmaa-aidat. Hienoja väriyhdistelmiä.

 

Tällaiset kaupunkikuvan piristäjät ja ympäristötaide yleensäkin on kiinnostavaa ja kannatettavaa.

  

Virkattu puu.

Kauluri

Syysloma on sujunut melko rauhallisissa tunnelmissa.

Hankittiin lapsille vihdoin omat kirjastokortit. Aika monta kirjaa tarttuikin heti mukaan. 

Itse en lainannut mitään, on niin isot kirja- ja lehtipinot jo kotona. Lähikirjastostamme saa lainata aika montaa eri käsityölehteä. Kauneimmat käsityöt -lehden kaappi on aina kaikkein täysin.

Kokeilin kaulurin ohjetta Kauneimmat käsityöt -lehden syys-lokakuun numerosta vuodelta 2007. Ensin neulottiin etu- ja takakappale, sitten poimittiin silmukat kaulusta varten. Ihan hyvin onnistui.

Yksinkertaisemmalta tuntuisi tosin aloittaa kaulusosasta, ja leventää sitten alaspäin mennessä. Yhden sellaisen ohjeen jo löysinkin, ja teen pojan kaulurin sillä. Kauluri vaan on minusta niin kätevä vaatekappale lapsilla, lämmittävä ja hyvin paikallaan pysyvä.

Vaalenpunakirjava lanka on Marks & Kattensin Kasper-nimistä vauvalankaa. On kyllä kuusivuotiaankin makuun, eikä kutita.

Tyttö toivoi kauluriin sydänkoristetta.

Pipo on paras

Montakohan pipoa olen virkannut? Aika monta. Yksi uusimmista on tämä alpakkapipo, johon laitoin koristeeksi vanhan virkatun kukan. Olen virkannut kukan paperinarusta, mukana on myös heijastinlankaa. Kun kiinnittää koristeet hakaneulalla, niitä voi vaihdella mielensä mukaan.

Lapsillekin on hauskaa tehdä pipot itse, ei ainakaan ole koulu- tai tarhakavereilla samanlaisia. Pojan pipon ruskeankirjava lanka on Puro Batikia, tytön punainen Kirjo-Pirkkaa.

Sen olen  huomannut, että itse tehdyt pipot löperöityvät ja venähtävät alareunasta helpommin kuin kaupan pipot. Lapsilla kun on tapana venytellä ja vanutella pipoja niitä pukiessaan. Välillä olenkin sitten pujotellut alareunaan ohutta kumilankaa, ja taas on pipo siistin näköinen.

Tämäkin pipo on aika tuore, lanka on metsänväristä Puroa.

Pitäisikin pian tehdä iloinen raitapipo jämälangoilla.

Jos ei ole ikinä virkannut pipoa, voi lueskella vaikkapa tuosta Joka tyypin virkkauskirjasta löytyviä ohjeita. Kirjassa on mielestäni oikein oivalliset ja selkeät pipo-ohjeet. Ohjeita on monelle eri langalle, niin ohuille kuin paksuillekin. Kirjassa käytetään vain Novitan lankoja, mutta ainahan tilalle voi vaihtaa minkä tahansa vastaavan langan. Ja pipoa voi muunnella vaikka lierihatuksi tai lippikseksi, niihinkin löytyy kirjasta ohjeet.

Kun on virkannut muutaman pipon, huomaa että se on helppoa. Se onnistuu hyvin ilman ohjettakin! Ensin vain virkataan sopivan kokoinen, päälaen peittävä pyörylä, sitten loppumatka ilman lisäyksiä.

Kansioiden kätköistä

Yleisön pyynnöstä laitan vielä pari kuvaa noista inspiroivista vanhoista käsityölehdistä. Aluksi hieman sisustusta: virkatut ruukunsuojat ja pitsityynyt näyttävät söpöiltä. Ihan voisivat olla tämän päivän käsityölehdestä nämäkin ohjeet.

Pitsinvirkkausohjeita kansioiden kätköissä olikin paljon.

 Kiva virkattu villatakki.

Kaunis valkoinen setti, ihanat kirjailut koristeena.

Vanhan villatakinkin piristykseksi on kirjailtu kukkia.

 Kauniit syysvärit virkatussa villatakissa.

Vanhat mainokset ovat kiinnostavia myös. Novitan Fauna-langassa on herkulliset, luonnosta lainatut sävyt.

Muumi-lankaakin on näköjään joskus ollut kaupan!

Seitsemän

Kannatti mennä kirpputorille: löysin seitsemän kansiollista Suuri Käsityökerho -lehtiä, koko paketti maksoi yhteensä neljä euroa!

Lehdet ovat 70-luvun lopusta ja 80-luvun alusta.

Keräilen etenkin 70-luvun käsityöohjeita, mutta kyllä 80-luvun alkupuolikin on aika mukava. 90-luku ei sen sijaan oikein viehätä... Alkaakohan sekin vuosikymmen joskus näyttää kivalta?

Kansioissa riittääkin tutkittavaa pidemmäksi aikaa. Monet ohjeet eivät ole vanhentuneet ollenkaan, kirjoneulelapasetkin ovat ajattomia.

Kauniit väriyhdistelmät pojan villatakissa ja asusteissa.

Erikoisempiakin juttuja riittää. Kaftaanissa on ainakin pirteät värit.

Laiturilla

Laiturillakin tarkenee vielä virkata hetkisen.

Palmikkopiponi ei oikein muotoutunut sellaiseksi kuin olisin toivonut, joten päätin tarttua virkkuukoukkuun. Pipojen virkkaus on hurjan mukavaa ja helppoa, siitä lisää myöhemmin.

Langanostolakkonikaan ei oikein tunnu pitävän. Ostin Wetterhoffin myymälästä muutaman kerän Dropsin alpakkalankaa. Ihanat värit, ihana pehmeys! Alpakasta on tullut yksi suosikeistani.

En ole törmännyt Tampereella Dropsin lankoihin, harmillista.

Hämeenlinnassa on hyviä kirpputoreja. Ostin Fidan myymälästä tämän kauniita kuvia ja muhkeita neulomuksia sisältävän kirjan. Ainakin kaulaliinaohjeita tekisi mieli kokeilla. Myöhemmin näin muuten saman kirjan täsmälleen samaan hintaan (5 euroa) Suomalaisen alessa. Mutta mieluumminhan sitä aina tietysti suosii kierrätystä...