maanantai 30. toukokuuta 2011

Pinkkiä ja keltaista







Saan melkein joka päivä voikukkakimpun tuliaisiksi ulkoa.

Olen löytänyt taas lukemisen ilon. Suosittelen Hannu Väisäsen Apupataa. Siinä ihmetellään ja ihastellaan arjen pieniä asioita. Ja usein nuo pienet asiat ovatkin loppujen lopuksi aika isoja. Väisänen asuu Ranskassa maaseudulla, siitäkin on kiinnostavaa lukea. Kirjan tekstit on julkaistu kolumneina eri lehdissä, mutta hienon kokonaisuuden ne muodostavat yhdessäkin.

Olen myös selaillut vanhoja käsityölehtiä, kirppikseltä löytyi viikonloppuna pieni pino. Tuo kelta-pinkki kansi on varmaan yksi pirteimmistä kansista jonka olen nähnyt. Sisältä lehti onkin sitten ihan mustavalkoinen vain.

Virkkaan kahta uutta lippistä. Toinen on pellavan värinen, toinen pinkki.

2 kommenttia:

  1. Sulla on onnekkaat lapset kun annat poimia voikukkasia! Osaavatko he poimia ilman, että vaatteet tahriintuu? Mä nimittäin olen vuosien saatossa menettänyt hermoni, kun niin moni kiva kesävaate (jopa yksi tosi kaunis takki!) on mennyt pilalle voikukan maidosta. Tosin nyt mulla olis sappisaippuaa, sitä en ole tahroihin kokeillut.
    Mä olen kans lukenut enemmän kuin vuosiin. En silti niin paljoa kuin haluaisin. Tuollainen kolumnikirja olisikin sopiva, kun voi lukea pienissä pätkissä ilman että harmittaa.
    Keltapinkki on hyvä yhdistelmä minustakin.

    VastaaPoista
  2. Maijanmaja, en ole ainakaan vielä huomannut tahroja. Luin juuri Aamulehdestä että Suomessa on n. 500 eri voikukkalajia! Ehkäpä meillä päin kukkii jotain vähemmän tahrivia lajeja :) Tuollaista kolumnikirjaa on tosiaan kätevää lukea vaikka juttu kerrallaan.

    VastaaPoista