Metsänvihreät

Käytiin mustikkametsässä, mutta lähdettiin melkein heti pois. Hyttysiä oli niin hirveästi.

Olen viime aikoina innostunut sukkien tekemisestä. Nämä metsänvihreät valmistuivat eilen miehelle. Novitan 7 veljestä Nostalgia -lanka viehättää minua kirjavalla ja elävällä pinnallaan, siitä voisi neuloa vielä piponkin.

Uudessa Novita-lehdessä oli hauskat Noora Niinikosken suunnittelemat virkatut pöksyt. Ehken ihan noin villejä housuja osaisi itse käyttää, mutta tuota herkullista musta-valkoinen-sininen-vaaleanpunainen-yhdistelmää voisi käyttää vaikka sukissakin.

Tampereen kirppiksistä voisin suositella vielä SPR:n Konttia Lielahdessa. Kävin siellä eilen ja tein hyviä löytöjä. Pieni nahkainen käsilaukku, kasviaiheinen astiapyyhe ja vähän muutakin lähti mukaani.

Marianne ja mansikka

Ei päivää ilman mansikoita! Eilen leivoin tällaista kääretorttua:

Mariannen mansikkakääretorttu

4	kananmunaa
1 1/2 dl	sokeria
1/2 dl	vehnäjauhoja
1/2 dl	perunajauhoja
1/2 dl	kaakaojauhetta (tummaa)
1 tl	leivinjauhetta
	Täyte:
1 tlk (2 dl)	vispikermaa
1 tlk (250 g)	maitorahkaa
1 ps (150 g)	Marianne crush -karamellirouhetta
1/2 dl	sokeria
1 tl	vanilliinisokeria
1/2 ps (à 500 g )	mansikoita

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää seos siivilän läpi varovasti sekoittaen muna-sokerivaahtoon. Levitä taikina leivinpaperin päälle uunipannulle ja paista 225 asteessa uunin keskitasolla noin 6 minuuttia. Kumoa kypsä pohja sokeroidun leivinpaperin päälle. Poista paistopaperi. Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita joukkoon rahka, karamellirouhe, sokeri ja vanilliinisokeri. Levitä seos jäähtyneen kääretorttulevyn päälle. Puolita kohmeiset mansikat ja lisää ne rahkatäytteen päälle.

Kääri levy rullalle ja anna kääretortun mehevöityä jääkaapissa ennen tarjoilua. Koristele halutessasi tomusokerilla.

Makoisaa oli! Itse käytin tietysti tuoreita mansikoita, mutta varmasti pakastetutkin sopivat hyvin. Jos ei sattuisi olemaan mansikoita, niin Marianne-täyte on hyvää ihan yksinäänkin. Resepti on alunperin Pirkka-lehdestä.

Pikku kirput

Kirppistely on kivaa sadepäivän puuhaa. Käytiin lasten kanssa tutustumassa kahteen uudehkoon kirppikseen täällä Tampereella, Mugulaan ja Peikonpesään. Mugula on Ilmarinkadulla keltaisen tornitalon alakerrassa, Peikonpesä Tammelantorin lähellä Väinölänkadulla. Aika lailla samoilla kulmilla siis kumpainenkin. Molemmat kirppikset ovat erikoistuneet lastenvaatteisiin, leluihin ja muihinkin lastentarvikkeisiin. Pääpaino tuntui olevan vauvojen ja taaperoiden jutuissa, mutta muutaman vaatteen löysin pienelle koululaisellekin. Löydettiin myös vanha Lego-kirja, joka innosti lapset pitkästä aikaa rakennuspuuhiin.

Ihan mukavia ja siistejä kirppiksiä, muutamia muitakin asiakkaita oli meidän lisäksi. Vierailen näissä varmaan silloin tällöin jatkossakin. Joissakin pöydissä hinnat olivat mielestäni turhan korkeita vaatteiden kuntoon nähden, mutta sellaistahan tietysti näkee kirppiksellä kuin kirppiksellä.

Harmi ettei näitä kirppiksiä ollut vielä silloin kun meidän lapset oli ihan pieniä... Mutta onhan meillä sentään tuo Helena-nukkevauva, jolle käyvät 50- ja 56-senttiset vaatteet vallan mainiosti :)

Kesäpäivä

Minun kaupunkini tänään. Pilviä, meteliä, sadettakin vähän. Ihastelin kauniita vateja vanhan tavaran kaupan ikkunassa. Ostin vihreän käsilaukun alennusmyynnistä, kirpparilta ei löytynyt muuta kuin yksi uusi Eevaneule-lehti pieneen kokoelmaani. Lehdissä on yllättävän kivojakin ohjeita, vaikka kasarikansikuvat eivät ehkä aina niin houkutakaan :) Ajattelin laittaa lehdistä pian lisääkin juttua. Käsityöt ovat edistyneet hitaasti, yhdet sukat sain sentään tänään valmiiksi. Lanka Austermann Step, tykkään raidoituksen kesäisistä väreistä.

Kesäretki

Kuvia vähän jo perinteeksi muodostuneelta tyttöjen kesäiseltä museoretkeltä, kohteena tällä kertaa mm. Purnu. Nähtiin hassu hiihtäjä, punainen heppa ja hieno Hanna Vihriälän irtokarkkiteos. Se on tuo utuisen näköinen naishahmo. Teos on iso ja näyttävä (312 cm x 261 cm). On siinä ollut näperreltävää, kun on kiinnittänyt karkkeja siimoihin tietyssä järjestyksessä roikkumaan, aika uskomatonta oikeastaan. Purnussa oli myös viehättävä kahvila vanhassa aitassa (vuodelta 1862), siellä nappasin kuvan kuluneesta, mutta vieläkin kauniista vihreästä peitosta. Hauskaa oli päästä ajelemaan pieniä maalaisteitä pitkin, katsella sinne tänne ripolteltuja vanhoja puutaloja, niiden hyvinhoidettuja pihoja. Kuvitella millaista olisi elää niin erilaisessa ympäristössä ja arjessa.