maanantai 3. helmikuuta 2014

Tietokoneilua


Opiskeluaikana suorastaan inhosin tietokoneita. En ollut juurikaan käyttänyt tietokoneita ennen graafisen suunnittelun opintojani, vähän vain pelaillut pikkuveljen koneella. Järkytyin, kun koulussa hurisivatkin erilaiset laitteet joka puolella. Onneksi en ollut sentään ainoa, tietokonekammoisia oli ryhmässämme pari muutakin. Nyt tuo aika tuntuu jo kamalan (ja ihanan) kaukaiselta. Netti oli uutta ja ihmeellistä silloin, kännyköitäkään ei ollut kaikilla. Minullakaan ei pitkään aikaan.


Vähitellen opin tulemaan tietokoneiden kanssa toimeen jotenkuten, mutta todellista innostusta ei syntynyt. Ei oikeastaan ennen vuotta 2007. Sinä vuonna löysin blogimaailman. Kuinka inspiroivia ihmisiä blogeista löytyikään! Tietokoneen ääressä olikin yhtäkkiä mukavaa istua vaikka kuinka pitkään. 2008 rohkaistuin perustamaan ensimmäisen oman blogini. Muistan vieläkin, miten jännittävää ensimmäisten juttujen julkaiseminen oli. Tuleekohan yhtään kommenttia, hui!

No, vuosien myötä palavin innostus blogeihin on vähän haihtunut, lopettamistakin olen harkinnut moneen otteeseen. Mutta aina vaan tulee innostus kirjoittaa vielä yksi uusi juttu. Ja aina vaan haluaa selailla, mitä kivaa toisten blogeista tänään löytyykään. On piristävää, kun blogien rinnalle on tullut paljon muutakin, Instagram nyt kiinnostavimpana uutuutena. Moni päivä olisi harmaampi ilman pöydällä hurisevaa tietokonetta. Sosiaalinen media on kuin kahvila, johon voi poiketa juuri silloin kuin haluaa. Siellä on aina juttukavereita ja jotain uutta meneillään.

Yksi hienoimmista asioista on ollut se, että samalla kun olen innostunut tietokoneista, olen innostunut myös käsitöistä. Nämä vuodet ovat olleet ihan paras käsityökurssi, jolla olen koskaan ollut. Ja te lukijat ja kommentoijat olette olleet ihan parhaita kurssikavereita, kiitokset siitä :) En tiedä kuinka kauan kurssini jatkuu, mutta ihan vielä ei tee mieli lopettaakaan. Opittavaa olisi vielä niin paljon.

Pieniä käsitöitä onkin taas viime aikoina valmistunut, esimerkiksi muhkea villainen kierrepipo...



...ja iloisen värinen koristenauha puuvillasta. Näitä olisi kiva virkkailla lisääkin. Ja kaikkea muutakin. Haaveilen avaavani pienen puotini taas, katsotaan missä vaiheessa kevättä sitä ehtisi...




Nyt alkuvuodesta olen innostuneena kokeillut kuvittamista tietokoneeseen liitettävän pienen piirtopöydän ja langattoman kynän avulla. Siinäpä taas uusi ja mielenkiintoinen polku jolle astua täällä tietokonemaailmassa :)

16 kommenttia:

  1. Aivan huikeita nuo tekemäsi kuvat !!! Ihanan värikkäitä herkkuja ... Ja pipokin on söpö ... Äläkä vaan katoa linjoilta ... ;o)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon :) Juu, kyllä se blogi-innostus on aina iskenyt uudestaan, vaikka välillä onkin hiljaisempia kausia. Olen huomannut, että kevät on usein innostavaa aikaa myös blogiharrastukselle, kun valo lisääntyy ja tekee mieli ottaa enemmän kuvia...

      Poista
  2. Aivan mielettoman ihania nuo sun kuvat! Kaikkea uutta sita tulee aina kokeiltua. Ja ehdottomasti olen samaa mielta Tanjan kanssa. Ala vaan katoa linjoilta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon :) Juu, uudet jutut piristää aina! Instagram on nyt ollut mulla vähän päällimmäisenä viime aikoina, mutta eipä tätä pientä blogiakaan viitsi kokonaan hylätä. Aina silloin tällöin iskee innostuksen puuska ja tekee mieli laittaa tännekin jotain uutta katseltavaa :)

      Poista
  3. Oi, minustakin piirtopöytä on ollut innostava juttu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa! Nyt kun olen jo vähän tottunut ja oppinut noita piirtopöytähommeleita, niin onhan se kyllä hirmu kätevä ja työskentelyä nopeuttava laite! Mukavia piirtelyhetkiä sinnekin :)

      Poista
  4. Aijai, piirtopöytä olis kyllä kiva! :) Sinun blogissasi on muutenkin hienoja kuvia; piristävät päivää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Piirtopöydästä on kyllä ollut paljon iloa, ja paljon on vielä opeteltavaakin... Mutta se on vaan hauskaa :)

      Poista
  5. Kiitos vaan sinullekin Anna vuosien yhteisestä käsityötaipaleesta! Olen ihan samaa mieltä inspiroivista blogeista ja henkilöistä tekstien takana. Kotiäitivuosina oli kovin yksinäinen kotona. Kaverit olivat reilun sadan kilometrin päässä enkä tuntenut nykyisestä kotikunnastani ketään. Onneksi löysin blogimaailman. Samanhenkisiä käsityöihmisiä, joiden kanssa sain jakaa innostukseni käsityökokeilujen maailmassa. Sinun värikäs blogisi oli yksi inspiroivimmista! Ihanan värikäs piristys päivääni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista, Minna :) Blogimaailman yhteisöllisyys ja vuorovaikutus on kyllä se tärkein syy, että tätä harrastusta jaksaa jatkaa vuosi toisensa jälkeen.

      Poista
  6. Oi että noita kuviasi - hurjan ihania! Olisi mukava nähdä niitä jatkossakin :) Ja odotan innolla, mitä puotiisi ilmestyy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti, Tuuli! Eiköhän kuvia tupsahtele tännekin jossain vaiheessa lisää, olen viime aikoina piirtänyt tosi innokkaasti :)

      Poista
  7. Ihan mieletön tuo pinkki kierrepipo!! Kivoja juttuja muutenkin paljon!

    VastaaPoista