keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Rakas villatakki


"Rakastan villatakkeja! Ne ovat ihanimpia vaatteita mitä tiedän. Villatakki muuntuu jokaiseen tyyliin ja kaikkiin tilanteisiin. Se korostaa käyttäjänsä parhaita puolia. Villatakki on luonteikas ja antelias eikä koskaan vaativa. Se on lempeä ja anteeksiantava. Pehmeään villatakkiin kietoutuminen lämmittää kuin läheisen ihmisen halaus."

Birgitta Forslund, Rakkain villatakkini, Karisto 2014

Niin totta! Villatakit ovat minustakin maailman parhaimpia vaatteita. Nyt talvella olen monena aamuna pukenut ylleni itse tehdyn, vähän jo nukkautuneen, mutta ihanan paksun ja lämpimän villatakin. Sen avulla aikaiset aamut tuntuvat pikkuisen lempeämmiltä.


Törmäsin tähän uuteen villatakkikirjaan netissä, ja pakko oli tehdä heti varaus kirjastoon. Viehättäviä villatakkeja kirjassa onkin: viljelijän villatakki, floristin villatakki, ballerinan villatakki, runoilijan villatakki, teatterivillatakki... Ja hauskinta on se, että kuvissa takkeja todella esittelevät oikeat floristit ja runoilijat tai ainakin asian innokkaat harrastajat. Kirjan kuvat ovatkin oikein kauniita, paikka paikoin kuvista tulee Sanna Vatasen ja Sami Revon herkullisen värikäs Jämälangasta!-kirja mieleen.



Monet kirjan takeista on tehty perinteiseen tapaan kappaleista yhteen ommellen, jäinkin vähän kaipaamaan saumattomana neulotun takin ohjetta. Pari ohjetta löytyy pyöröpuikoilla neulottavaan kaarrokkeelliseen kirjoneuletakkiin, joka sitten lopuksi leikataan auki, hui :) Tuon kuvassa näkyvän sinisen Viulustin villatakin rakenne on myös vähän erikoisempi. Se neulotaan kahtena samanlaisena osana hiharesorista aloittaen. Lopuksi yhdistetään sivu- ja hihasaumat, yksi sauma tulee vielä keskelle taaksekin. Mutta olen tosiaan usein miettinyt, että helpoille saumattomille villatakkiohjeille voisi olla tilausta ihan käsityölehdissäkin, niitä ei näe ollenkaan liian usein!



Yksi villatakin alku on nyt puikoilla, tytölle ajattelin keväistä vihreäsävyistä bambu-puuvillatakkia, johon tulisi monen monta punasävyistä nappia.

Tätä Garnstudion kaarroketakin ohjetta käytän vähän apunani. Ihan ilman saumojen ompelua en tässäkään selviä, mutta mukavan oloinen ohje kuitenkin!

tiistai 4. helmikuuta 2014

Tilkut



Pakko laittaa tuoreeltaan tännekin pari kuvaa kivasta kirppislöydöstäni. Ihana pieni tilkkupeitto maksoi vaivaiset kaksi euroa. Se on kai alunperin tarkoitettu vauvan pussilakanaksi tai köllöttelypeitoksi. Itse nyt sitten mietiskelin, että mitä siitä keksisin...



Tilkkuja on vain pussilakanan toisella puolella, toisella puolella on ruskeavalkoista ruutukangasta. Peittoon voisi ommella ympärille lisää tilkkuja ja suurentaa sen isommaksi tilkkupeitoksi. Tai siitä voisi tehdä pari tilkkutyynyä... Hmm, täytyypä miettiä :)

maanantai 3. helmikuuta 2014

Tietokoneilua


Opiskeluaikana suorastaan inhosin tietokoneita. En ollut juurikaan käyttänyt tietokoneita ennen graafisen suunnittelun opintojani, vähän vain pelaillut pikkuveljen koneella. Järkytyin, kun koulussa hurisivatkin erilaiset laitteet joka puolella. Onneksi en ollut sentään ainoa, tietokonekammoisia oli ryhmässämme pari muutakin. Nyt tuo aika tuntuu jo kamalan (ja ihanan) kaukaiselta. Netti oli uutta ja ihmeellistä silloin, kännyköitäkään ei ollut kaikilla. Minullakaan ei pitkään aikaan.


Vähitellen opin tulemaan tietokoneiden kanssa toimeen jotenkuten, mutta todellista innostusta ei syntynyt. Ei oikeastaan ennen vuotta 2007. Sinä vuonna löysin blogimaailman. Kuinka inspiroivia ihmisiä blogeista löytyikään! Tietokoneen ääressä olikin yhtäkkiä mukavaa istua vaikka kuinka pitkään. 2008 rohkaistuin perustamaan ensimmäisen oman blogini. Muistan vieläkin, miten jännittävää ensimmäisten juttujen julkaiseminen oli. Tuleekohan yhtään kommenttia, hui!

No, vuosien myötä palavin innostus blogeihin on vähän haihtunut, lopettamistakin olen harkinnut moneen otteeseen. Mutta aina vaan tulee innostus kirjoittaa vielä yksi uusi juttu. Ja aina vaan haluaa selailla, mitä kivaa toisten blogeista tänään löytyykään. On piristävää, kun blogien rinnalle on tullut paljon muutakin, Instagram nyt kiinnostavimpana uutuutena. Moni päivä olisi harmaampi ilman pöydällä hurisevaa tietokonetta. Sosiaalinen media on kuin kahvila, johon voi poiketa juuri silloin kuin haluaa. Siellä on aina juttukavereita ja jotain uutta meneillään.

Yksi hienoimmista asioista on ollut se, että samalla kun olen innostunut tietokoneista, olen innostunut myös käsitöistä. Nämä vuodet ovat olleet ihan paras käsityökurssi, jolla olen koskaan ollut. Ja te lukijat ja kommentoijat olette olleet ihan parhaita kurssikavereita, kiitokset siitä :) En tiedä kuinka kauan kurssini jatkuu, mutta ihan vielä ei tee mieli lopettaakaan. Opittavaa olisi vielä niin paljon.

Pieniä käsitöitä onkin taas viime aikoina valmistunut, esimerkiksi muhkea villainen kierrepipo...



...ja iloisen värinen koristenauha puuvillasta. Näitä olisi kiva virkkailla lisääkin. Ja kaikkea muutakin. Haaveilen avaavani pienen puotini taas, katsotaan missä vaiheessa kevättä sitä ehtisi...




Nyt alkuvuodesta olen innostuneena kokeillut kuvittamista tietokoneeseen liitettävän pienen piirtopöydän ja langattoman kynän avulla. Siinäpä taas uusi ja mielenkiintoinen polku jolle astua täällä tietokonemaailmassa :)